Yhä useampi hahmottaa että ostopäätöksillä ja ostamatta jättämisellä voi edistää vastuullista tuotantoa. Tuotteiden eettisyys kiinnostaa ja eettisestä tuotannosta on muodostunut yrityksille kilpailuvaltti. Onko siis tapahtumassa murros kohti kestävyyttä?

Yksi tärkeä askel otettiin vuonna 2015, kun YK:n jäsenmaat sopivat vuoteen 2030 ulottuvasta kunnianhimoisesta kestävän kehityksen ohjelmasta. 17 tavoitetta sisältävä globaali ohjelma on ennennäkemättömän laaja ja sisältää sekä ympäristön, sosiaalisen kehityksen että talouden kannalta merkittäviä tavoitteita. Niihin kuuluvat muun muassa ilmastonmuutoksen torjuminen, köyhyyden poistaminen ja kestävän talouskasvun edistäminen.

Yksi tavoitteista on varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys. Tavoite on itse asiassa erittäin kunnianhimoinen – ehkä jopa kunnianhimoisempi kuin vaikka nälän poistaminen. Yksinkertaistaen haaste on siinä, että kaikki liittyy kaikkeen kaikkialla. Sinun ostamasi farkut voivat vaikuttaa talouteen Suomessa, veden riittävyyteen Aasiassa ja työoloihin Afrikassa.

Vain noin viidennes maailman väestöstä asuu teollisuusmaissa, mutta niissä kulutetaan merkittävin osan maapallon luonnonvaroista. Suuri osa yksittäisen ihmisen ympäristövaikutuksista ja hiilidioksidipäästöistä syntyy asumisesta, liikkumisesta sekä ruoasta. Niihin voi vaikuttaa esimerkiksi kasvispainotteisella ruokavaliolla sekä energianlähteiden ja liikennevälineiden valinnalla. Helpoin tapa vähentää oman kulutuksensa ympäristövaikutuksia on kuluttaa vähemmän. Tähän voi päästä harkitsemalla palveluiden ja tavaroiden tarvetta, kierrättämällä, lainaamalla ja jakamalla sekä korjaamalla poisheittämisen sijaan.

Meistä jokainen tekee päivittäin useita valintoja, joilla on merkitystä kestävyyden kannalta. Ekologisessa kuluttamisessa kiinnitetään huomiota tuotteen koko elinkaareen – eli siihen, miten tuote valmistetaan, kuljetetaan, markkinoidaan ja hävitetään. Harkittujen valintojen tekemistä auttavat erilaiset kuluttaja- ja tuotemerkit, jotka kertovat esimerkiksi ympäristöystävällisyydestä tai reilusta työkorvauksesta. Eettisestä tuotannosta kertovia merkkejä ei markkinoilta vielä kuitenkaan löydy.

Vaikka tuotannon ympäristövaikutukset ovat yksi aikamme suuri kysymys, vaikutuksia työ- ja elinoloihin ei pidä unohtaa. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan melkein kaikissa maissa, joissa tuotanto on ympäristön kannalta kestävällä tasolla, työtätekevien ihmisten köyhyys on korkealla. Meidän pitäisi siis paitsi saada luonnonvarojen kulutus ja ympäristön pilaantuminen hallintaan, myös taata kaikille elämiseen riittävä palkka ja sosiaaliturva. Tämä on yhtälö, jota ei voi ratkaista vain kaupan kassalla.

Siksi on tärkeä muistaa, että kulutustottumukset eivät voi olla laajalti kestäviä, jos tuotantotavat ja suurten toimijoiden käytännöt eivät muutu. Keskeistä on, että omien ostopäätöstemme miettimisen lisäksi vaikutamme päätöksentekijöihin kotimaassa ja kansainvälisesti. Kulutuksella ja tuotannolla on maailmanlaajuisia vaikutuksia, ja siksi tarvitaan yhteisesti työstettyjä ratkaisuja.

Ilman poliittista tahtoa ja yritysten sitoutumista ei kestävää maailmaa voi saavuttaa. Tähän me voimme kaikki vaikuttaa. Meillä on paitsi oikeus vaatia muutosta, myös velvollisuus toimia vastuullisemmin arjessamme.

 

Lue lisää kestävän kehityksen tavoitteista: yk.fi ja ykliitto.fi