Loppukäsittelylaitoksista lyijy palautuu suurelta osin takaisin akkuvalmistukseen. Lyijyakkuja kierrätettiin hyvän markkina-arvon vuoksi jo ennen kuin EU:n paristo- ja akkudirektiivi astui voimaan vuonna 2008. Direktiivissä määritetään lyijyakkujen tuottajavastuu, ja  Suomessa se on kansallisen jätelain alla. Yksityinen kuluttaja voi jättää akut kokonaan maan kattaviin keräyspisteisiin, vieläpä veloituksetta.

Keräysverkoston laajuus määritetään valtioneuvoston asetuksessa. Lyijyakkujen kohdalla tämä tarkoittaa, että verkoston tulee olla maan kattava niin, että jokaisessa kunnassa on vähintään yksi keräyspiste. Akkukierrätys Pb Oy:n toimitusjohtaja Lauri Nylanderin mukaan niitä on kautta maan jopa 800 keräyspistettä, suurissa kaupungeissa useita.

– Lainsäädännöllä on merkittävä rooli luvanvaraisen kierrätyksen onnistumisessa, sillä tuottajavastuun seuranta parantaa turvallisuutta, hän toteaa.

 

Kierrätetyt raaka-aineet palautuvat akkuihin

Lyijyakut kerätään, kuljetetaan ja toimitetaan loppukäsittelylaitoksille asianmukaisesti. Koska Suomessa ei ole loppukäsittelylaitosta, akut toimitetaan Eestiin tai Ruotsiin, missä ne hajotetaan ja murskataan sekä erotetaan akkuhapot, lyijy ja muovikuoret.

"Lyijy on raskasmetalli, se halutaan korvata uudella tekniikalla, mutta poikkeuksellisen hyvien ominaisuuksiensa vuoksi sen syrjäyttäminen on vaikeaa."

– Akusta erotettu lyijy sulatetaan ja kovetetaan takaisin harkkomuotoon. Harkot ovat kysyttyjä uusien akkujen valmistuksessa, mikä onkin lyijyn kierrätyksen päätoimintatapa. Kierrätyksessä saadaan talteen yli 96 prosenttia lyijystä, sanoo Nylander.

– Muovikuoret granuloidaan eli niistä tehdään puhtaita rakeita, jotka myydään teollisuuden käyttöön. Siellä jalosteesta valmistetaan uusia muovikuoria, jolloin myös muovi palautuu suuressa määrin takaisin akkuihin.

Tyypillisesti lyijyakkuja käytetään markkinoilla ajoneuvojen käynnistysakkuna sekä varavoimalähteenä kesämökillä. Myös teollisuudessa ja matkapuhelimien tukiasemissa merkittäviä käyttökohteita ovat varavoimana toimiminen.

EU komissio pyrkii edistämään uuden teknologian käyttöönottoa. Koska lyijy on raskasmetalli, se halutaan korvata uudella tekniikalla, mutta poikkeuksellisen hyvien ominaisuuksiensa vuoksi sen syrjäyttäminen on vaikeaa. Litiumin tekniikka ei vielä ole niin pitkällä, että se voisi korvata lyijyakun kokonaan ja lisäksi hinta on moninkertainen lyijyakkuun verrattuna.